Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Tylsää.
Ei voi olla tylsempää. Pari päivää mennyt suht sutjakkaasti lievästi tylsistyneenä.
Paikat ihan jumissa kiitos Jonathanin jonka "pääset helpolla" on julmaa pilaa, kun keskitytään ratsastukseen. urgh. Sen siitä saa kun on ollut puskaratsastaja puolivuotta tai ylikin oikeastaan. Sitten tungetaan sulle käteen koulupiiska, jalkoihin kilometrin mittaset kannukset ja alle kouluvääntö heponen joka roikkuu oikeessa kuolaimessa vähän väliä.
Oikeestaan se oli aika jännää, melkeenpä kivaa. Ainakin olo oli vapautunut. Kyllä sitä naurattikin tajuta kuinka paljon on taas muistissa häikkää, kaikki taidot hävinny jonnekki. Satulalla en osaa ratsastaa, ilman satulaa, kylläb jotenkin (luottamus itseen on paljon suurempi) ...
 | ||
| Minä ja Znatok |
 |
| Minä & Znatok |
 |
| Minä & Tiilitehtaan Lassi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti