mom, my angel ..

Tänään käyty äitilässä ja jutusteltu pitkät rimpsut lapsista ja odotusajasta. Tuntuu että pääsisin ehkä yli kaikesta siitä mitä eteen on tulossa. Katuisinko sitä kuitenkin jälkeenpäin ? Apua.

Noh toisaalta onhan tässä teiniäitejä joiden kanssa keskustella siitä mitä odotettavissa on ja katuvatko he sitä että ovat pitäneet lapsensa. Äiti sanoi ettei kyllä kadu pätkääkään että sai minut kun oli 18-19. Olenhan suvussani neljättä polvea joka saisi ensimmäisensä 18-19 vuoden välillä.



Edelleenkin päällimäinen tunne taitaa olla pelko, mutta toisaalta mieltä askärtää myös se, että tuomitsenko itseni jos sitten päädyn aborttiin. Liian vaikeita päätöksiä taas vaihteeksi. Noh .. eihän tätä yhdessä illassa kuulukkaan päättää.

Huomenna se miekkonenkin viilettää kotiin, ehkä sitten kun saa puhuttua paremmin voi jo edes vähän rentoutua.

Huomenna luvassa myös kotitekoisia Tortilloja by mamma sekä ihanan perheen seura. Koira jääköön nyt vaihteeksi Aleksin hoiviin. Johan sitä on tässä nelisen päivää oltu yksin koiran kanssa, toisen vuoro.

Tähän päälle vielä jännitys kohti 18.6. jolloin otan ja istahdan lentokoneeseen ja matkaan Englantiin serkkutyttöni ristiäisiin. Tätini asuu tällähetkellä Englannissa joten menemme hänen luokseen yöpymään. Sieltä sitten lauantaina takaisin koto Suomeen.

Mitäköhän tästäkin reissusta tulee kun kaunis serkkuvauva Ella saa minut kuitenkin vauvakuumeilemaan tämän oman hormonihyrinän päälle, APUA !