goooood, hups

Hei apua oon unohtanut koko blogin ihan kokonaan tässä kamalassa hässäkässä. Ehkä nyt on aika jo ryhdistäytyä, onhan mulla taas aikaa.

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Tosiaan, minä olen nyt ihanan 2.1. syntyneen pojan äitiä. Poojan nimeksi päätetty Samuel Elmo Kristian. Elmoksi poikaa on nyt kutsuttu, tarttui äidiltäni eli Elmon mummulta.

Tässä musiikkia kuunnellessani kirjoittelen, olo ei ole mikään aurinkoisin, mutta ehkä se tästä menee pikkuhiljaa.

Lapsen isän kanssa on tullut ero, mutta mikään ei ole vielä kiveen hakattua, ehkä haluaisinkin palata Aleksin kanssa yhten. Kaikki vaan tuntuu todella hankalalta.

Kolme kuukautta suunnilleen sain asua kotona ja kaikki oli hyvin, asioilla on kuitenkin tapana muuttua ja suurennella itseään ja tällä hetkellä meidät on pojan kanssa sijoitettu Lahden ensikotiin oleilemaan. Yritys päästä pois on kova, sillä sekä minä että äitini olemme sitä mieltä muun perheen kanssa että repiminen tänne yksin, ilman tukiverkkoa on suuri virhe ja voi johtaa tilanteiden kärjistymiseen.

Huomaahan sen; Miten nurkkaan ajettu ahdistunut äiti vo tukea lastaan parhaimpansa mukaan... Ei mitenkään.

Mutta vähän Elmosta : Elmo on nuori hymyileväinen ja lempeä luonne. Elmo nukkuu yönsä ja nauraa äidin hupsutuksille aina hereillä. Hyvin harvoin itkahdetaan, usein johtuen mahakivusta, onneksi niitäkin on harvoin ollut!

Elmo tykkää eritotet lattialla pyörimisestä, on onnistuttu jo kääntymään niin selältä mahalleen kuin mahalta selälleen ja äidin kiinnipitäessä seisominen ja ponnistelu hyppyyn on ihan paras juttu.

Eipä tässä oikeastaan muuta keksi juuri nyt kirjoittaa, jos jaksan ja kerkeän Elmolta kirjoitella niin vähän tarkemmin. c: Ja aina saa kysellä, vastailen kysymyksiin aina seuraavisa kirjoituksissa !